Turvallista elämää

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Olin ystävieni kanssa karpaloita poimimassa Teijon kansallispuistossa. Karpaloiden kerääminen on vaivalloista. Karpalot poimitaan yksi kerrallaan. Lisäksi karpalo kasvaa usein varsin upottavassa suossa tai järven suomaiseksi kasvaneella rannalla.

Karpaloa kasvavalle suolle on kuitenkin varsin helppo mennä sillä kansallispuiston kosteikoissa ja suomaastossa on hyvät pitkospuut. Pitkospuiden vieressä on usein pinottu jo lahonneita pitkospuita. Ne on siirretty syrjään uusien pitkospuiden tieltä.

Pitkospuilta syrjään astuminen merkitsee vaivalloista etenemistä. Toisinaan olo on turvattoman tuntuista koska saapas uppoaa syvälle suohon. Välillä tuntuu, että suo haluaisi vetää saappaan syövereihinsä. Muistan nuorena pudonneeni kainaloihin saakka suoallikkoon. Katsoin lintuja ja en huomannut osittain umpeen kasvanutta allikkoa.

Pitkospuilla on turvallista kulkea hetteikköisessä maastossa.

Elämässä on usein ongelmia ja vaikeuksia. Kristityn elämässäkin on tuulta, rajuilmoja ja tulvia niin kuin Jeesus kertoi kertomuksessa, jossa viisas mies rakensi talonsa kalliolle. Taloa kohtasi samat tuulet, rajuilmat ja tulvat kuten ymmärtämättömän miehen rakentamaa taloa. Kallioperustalle rakennettu talo kuitenkin kesti.

Jumalan Sanan kirjoitukset antavat meille turvan. Apostoli Paavali kirjoitti, että "samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi". Jumalan sana antaa meille turvan ja rohkeuden. Emme vajoa suohon vaan etenemme turvallisesti.

Jumala ei hylkää eikä jätä omiaan. Heprealaiskirjeessä on kirjoitettu: " En minä sinua hylkää enkä sinua jätä, niin me turvallisin mielin sanomme: Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä". (Heprealaiskirje 13: 5 – 6)

Sanomme turvallisin mielin: "Herra on minun auttajani". Meidän ei tarvitse pelätä.