Tunneterve hengellisyys

Teksti: Rainer Friman Kuva: Tuomo Kosonen 

Olen viime viikkoina lukenut hiljakseen kirjaa "Tunneterve hengellisyys."

(Päivä, 2019, Peter Scazzero). Teos käsittelee ihmisen suhdetta Jeesukseen ja omaan, sisäiseen maailmaansa. Scazzero opettaa, kuinka tärkeää on, että kristitty kasvaa myös tunne-elämässään aikuiseksi persoonaksi ja kristityksi. Suurta seurakuntaa johtaessaan hän havaitsi, että ihmisissä ei seurakunnan keskellä tapahdu aikuistumista, eivätkä he sen vuoksi kykene auttamaan siihen toisia. Kirjailija havaitsi kaksi estettä. Ensiksi: on jokseenkin mahdotonta olla hengellisesti kypsä, jos on tunnetasolla kypsymätön (tähän suhtaudun pienellä varauksella). Toiseksi esteeksi hän havaitsi, ettei nykykristitty osaa olla yksin. Hän sanoo: " Kiinnitä huomiosi sisimpääsi hiljaisuudessa ja yksin ollessasi. Omaksi itseksemme kasvetaan kiinteässä yhteydessä Jeesukseen ja omaan sisäisyyteemme." Scazzero siteeraa maailmankuulua, saksalaista, kristillistä ajattelijaa Bonhoefferia: "Ken ei pysty olemaan yksin, varjelkoon itseään yhteisöltä. Ken ei kestä yhteisössä, varjelkoon itseään yksinololta."

Tarvitsemme siis yksinoloa ja yhteisöä kasvussamme. Erilaisuuden ja ongelmien sietokyky on erityisen tärkeätä sosiaalisessa elämässämme. Jos pidän itseäni kaiken hengellisyyden keskipisteenä, hajotan lopulta kaikkia, myös itseäni. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan "kristittyjen ihmissuhteet eivät ole juurikaan kypsemmät, kuin muiden ihmisten." Ongelmien lakaiseminen maton alle ei pohjimmiltaan ole hengellistä kypsyyttä, vaan heikkoa ihmissuhdetaitoa.

Rainer Friman