Poika ja joulupaperit

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Luin pyhäkoulussa kertomuksen pienestä pojasta. Hän oli ahkera pyhäkoulussa kävijä. Pyhäkoulussa oli opetettu, että joulu on Jeesuksen syntymän muistojuhla. Jouluaattona poika avasi yhdessä isän, äidin ja perheen muiden lasten kanssa joululahjat. Joulukuusen alle oli kerätty runsaasti erikokoisia lahjoja.

Pieni poika istui hiljaisena lahjojen ja joulupapereiden seassa. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi äidiltään: "Äiti, milloin me annamme Jeesukselle joululahjoja. Tänään on hänen syntymäpäivänsä".

Jouluna annamme lahjoja perheenjäsenille, ystäville, liiketutuille, yhteistyötahoille, mutta emme Jeesukselle. Outoa. Aivan samoin, kun menisimme 50 vuotta täyttävän sukulaisen tai ystävän syntymäpäiväjuhlille. Antaisimme toinen tosillemme kukkasia ja lahjoja. Päivän sankari istui kunniapaikalla ja katselisi juhlijoita. Hänelle ei kukaan tuonut lahjoja, vaikka hän oli syntymäpäiväsankari. Hän jäi ilman lahjoja.

Mielestäni hyvä kysymys on: Mitä annamme lahjaksi Jeesukselle?

Tänä jouluna voimme antaa itsemme kokonaan Jeesukselle. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle ehkä vuosikymmeniä sitten. Nyt, tänään voimme uudelleen luovuttaa itsemme hänelle.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa kaksitoista: "Antakaa ruumiinne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi".