Kaksi kiloa nauloja

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Papua-Uusi-Guinealla, varhaisen aamun täyttää trooppisten lintujen äänet. Pihapuutarhasta kuuluu vihellyksiä, maiskutusta, surinaa, rätinää ja surinaa. Pihalta kantautuu myös miehen ääni. Avaan oven ja astun terassille. Pihalla on mies, jonka olimme tavanneet ensimmäisen kerran muutama kuukausi aikaisemmin vieraillessamme Taua nimisessä kylässä. Kylä sijaitsee korkealla vuorella.

Mies oli kutsunut kyläläiset koolle ja hän myös oli järjestänyt pienen tilaisuuden. Kylässä oli muutamia kristittyjä. Nyt mies oli tullut alas kylästä ja keskusteli kanssani pihalla. Hän kertoi, että kyläläiset halusivat rakentaa oman kirkon. Hän pyysi meiltä apua. Odotin hänen pyytävän suuren rahasumman, mutta hän pyysi vain nauloja. - Teemme rukoushuoneen materiaalista, jonka saamme kylän ympärillä olevasta metsästä. Emme tarvitse kuin nauloja. Hän arvion tarvittavan määrän olevan noin kaksi kiloa. Varastossamme oli nauloja ja niin ojensin hänelle naulalaatikon.

Kolmen kuukauden päästä lähdimme ylös kylään. Seurakunta juhli siellä uudessa kirkossa oli tehty luonnon materiaaleista. Kattokin oli heinistä taidokkaasti valmistettu. Iloitsimme yhdessä kyläläisten kanssa.

Noin 26 vuotta myöhemmin, vuonna 2019 tapasin suomalaisten lähetystyöntekijöiden aloittaman kirkkokunnan johtajan, Iose Iamban . Kyselin häneltä kuulumisia Bulolosta josta lähdimme pois kesällä 1995. Kysyin myös Tauan kylän seurakunnasta. Iose kertoi, että seurakunta toimii edelleen innokkaasti kylässä. Sunnuntain tilaisuuksissa on aina runsaasti kuulijoita. Rukoushuoneeseen on laitettu, pidginin kielellä haus kapa eli peltikatto.

Kyläläinen pyysi vain kaksi kiloa nauloja. Pienellä avulla, jonka annamme lähimmäisellemme voi olla suuri merkitys. Usein pieni, kohtelias sana tai hymy rohkaisee ihmistä. Pieni lahja muuttuu siunaukseksi, kun annamme sen sydämestämme Jeesukselle.