Jeesus on todella noussut kuolleista
Teksti ja kuva: Eero Ketola
Ylösnousemuksen sunnuntai
Matteus 28: 1-10
Markus 16: 1-8
Luukas 24:1
Johannes 20
Varhain sunnuntaiaamuna naiset menivät haudalle. He havaitsivat, että suuri kivi haudan suulta oli vieritetty pois. Enkeli kertoi heille, että Jeesus elää. Hän on lupauksensa mukaan noussut kuolleista. Jeesus ilmestyy Maria Magdaleenalle puutarhassa, jossa kalliohauta on. Sen jälkeen Jeesus ilmestyi Pietarille. Sunnuntai-iltana Jeesus ilmestyy kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä. Myöhemmin, sunnuntai-iltana Jeesus ilmestyi kymmenelle lähimmille opetuslapsille. Tuomas ei ollut paikalla. Juudas oli tehnyt itsemurhan. Emmauksen kaksi opetuslasta eivät olleet "niiden kahdentoista" opetuslapsen ryhmässä.. Jeesusta seurasi paljon muitakin kuin vain lähimmät opetuslapset.
Ylösnoussut Jeesus ilmestyi
Sunnuntaina Maria Magdaleenalle puutarhassa
Sunnuntaina Toisille naisille
Sunnuntaina Kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä
Sunnuntaina Pietarille
Sunnuntaina Kymmenelle opetuslapselle
Seuraavana sunnuntaina 11 opetuslapselle
Hieman myöhemmin 7 Galilean järvellä kalastamassa olleelle opetuslapselle
Hieman myöhemmin yli 500 veljelle. Paikka ei ole tiedossa.
Hieman myöhemmin Jaakobille
40 päivän kuluttua Ylösnousemuksesta opetuslapsille Öljymäellä
Useita vuosia myöhemmin Paavalille Damaskon tiellä
Apostolit julistivat ylösnousemuksesta kaikkialla missä he liikkuivat. Ruumiin ylösnousemus oli vieras käsite tuon ajan ihmisille. Paavali julisti, samalla tavalla kuin muutkin apostolit, että Jeesus
elää. Hän on ylösnoussut. Ateenassa, Uuden testamentin ajan suurkaupungissa Paavali julisti sanomaa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Kaupungin viisaat sanoivat Paavalille, että "tämä on uusi, outo oppi". Vielä tänäänkin sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta saattaa olla ihmisille "outo oppi".
Jeesuksen ylösnousemus perustuu Vanhan testamentin kirjoituksiin. Jeesus kertoi Emmauksen tiellä mitä Mooses ja kaikki profeetat ovat kirjoittaneet hänestä.
Luukas 24: 13 – 35 Kr. 92
"Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
Jeesus kysyi heiltä: »Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?» He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: »Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.»
»Mitä te tarkoitatte?» Jeesus kysyi. He vastasivat: »Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä, kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla 3mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.»
Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.» Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, 29mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: »Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.» Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»
Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: »Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.» Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän."
Kleopas ja toinen opetuslapsi, jonka nimeä ei mainita kävelivät murtuneina ja masentuneina Jerusalemista kohti Emmauksessa sijaitsevaa kotiaan. Heidän toivonsa oli luhistunut. Heidän ajatuksensa olivat Jeesuksen ristinkuolemassa. He olivat epätietoisia mitä oikein on tapahtunut.
Heidän uskonsa oli päättynyt pitkäperjantaihin. He eivät ymmärtäneet pääsiäissunnuntain iloa ja riemua: Jeesus on ylösnoussut kuolleista!
Jeesus antoi heidän puhua niin kauan, kun he halusivat. Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jeesus puhua heille. Hän persti puheensa vanhan testamentin sanan pohjalle. Aterialla ollessa he tunsivat Jeesuksen. Samalla Jeesus katosi heidän näkyvistä. He sanoivat: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset".
Kun ymmärrämme Jumalan sanan ja sen, että Jeesus on noussut kuolleista meidän, sydämemme täytyy toivolla, rohkeudella ja Pyhällä Hengellä.