Itsenäisyyspäivä

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Itsenäisyyspäivän puhe Salossa 6.12.2019

Olemme kiitollisia Jumalalalle, että saamme vapaasti kokoontua jälleen tänä itsenäisyyspäivänä ja kiittää Hänen armostansa ja rakkaudestansa, jonka hän on maallemme osoittanut. Olemme kiitollisia myös aikaisimmille sukupolville, jotka ovat tehneet työtä ja pyrkineet kaikin tavoin antamaan nuoremmalle sukupolvelle entistä paremman maan. Erityisesti kiitos kuuluu sotiemme veteraaneille: rintamamiehille, lotille, pikkulotille ja kotirintamalla sodan vuosina ahkeroineille ihmisille.

Seurakuntamme on toiminut 92 vuotta. Vaikka seurakuntamme juuret ovatkin jo vuodessa 1888, niin seurakuntamme muotoutui itsenäiseksi kymmenen vuotta maamme itsenäisyysjulistuksen jälkeen vuonna 1927.

Sota-aika oli vaikea seurakunnan elämässä. Miehet olivat rintamalla ja lähes kaikki kodissa tehtävät työt ja myös seurakunnan työt olivat sisarten harteilla. Talvisota syttyi 30.11.1939. Seurakunnan vastuuta kantavat veljet: Toivo Tinell, Eliss Pehkonen ja Rudolf Kaski saivat käskyn lähteä joukkojen kokoamiskeskukseen.

Naapurit olivat kiinnostuneita seuraamaan uskovien miesten lähtöä rintamalle. He katselivat salaa mitä tapahtuisi. Rudolf Kaski luki Raamattua. Sen jälkeen perheet ja läheiset polvistuivat ja rukoilivat yhdessä. Miehet lähtivät rauhallisesti Salon asemalle. Hetken odotuksen jälkeen he astuivat muiden kaupungin miesten kanssa Turusta saapuneeseen junaan ja lähtivät kohti itää. Asemalaiturille oli kerääntynyt kaupunkilaisia hyvästelemään. Höyryveturi veti perässään pitkää junaa. Viimeisen vaunun kadotessa näkyvistä uskovat päättivät hiljaisen rukouksensa ja lähtivät vakavina koteihinsa.

Joulukuun puolessavälissä Salon ensimmäiset, kolme sankarivainajaa tuotiin rintamalta Salon rautatieasemalle. Yksi heistä oli Rudolf Kaski. Hän kuoli tarkka-ampujan luotiin Muolaan Kosenojan ja Summan välisellä alueella 10. joulukuuta 1939, vain kymmenen päivää talvisodan alkamisen jälkeen.

Sodan jälkeen yhteiskunnassa alkoi rakennusvaihe ja luovutetuilta alueilta tulleen väestön asuttaminen uusille asuinsijoille. Työtä tehtiin työn jälkeen. Suuret sotakorvaukset maksettiin Neuvostoliitolle ja yli 500 000 ihmiselle rakennettiin uusi talo. Ulkonainen kehitys alkoi edetä Suomessa ja kaikkialla maailmassa suurin ja nopein harppauksin. Muistan, kuinka kuusivuotiaana poikana tulimme joulusaunasta isän työntämässä potkukelkassa. Matkaa asunnolta VR:n saunaan oli muutamia satoja metrejä, mutta pienestä pojasta matka tuntui kilometrien mittaiselta. Pakkastaivaalla levittäytyi tähtien valtaisa tarha.

Pysähdyimme matkalla ihastelemaan tähtiä ja hengähtämään. Muistan vieläkin karhean villaisen kaulahuivin otteen kaulallani. Pieni, vaalea piste ylitti meidät. Isä sanoi, että se on sputnik. En ymmärtänyt mikä on sputnik vaikka isä selitti, että se on Neuvostoliiton avaruuteen lähettämä keinotekoinen satelliitti eli tekokuu.

Sputnikista alkoi avaruusaika. Sen myötä hevoset katosivat pelloilta, sininen Fordson Major tulivat maatiloille. Yhteiskunnassa alkoi nopea muutos. Elintaso parani, matkustus lisääntyi, entisiä arvoja kyseenalaistettiin ja nuoria pidettiin kauheina. Pojilla oli pitkät tukat, leveälahkeiset housut ja tytöillä minihameet.

Heinäkuun 21. päivä vuonna 1969 olin isän kanssa Perniön asemalla auttamassa Karjalasta tullutta leskiäitiä heinänteossa. Heinäpellolla oli kuumaa ja työ oli raskasta. Samana päivänä, kun olin heinäpellolla Neil Armstrong astui kuun pinnalle ja lausui tunnetut sanansa: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel ihmiskunnalle".

Esi-isämme olivat rohkeita kalastajia ja metsästäjiä. Erityisesti hirven kaato kiinnosti heitä. Luontoa arvostettiin koska metsä oli antanut suomalaisille ravinnon ja turvan sortokausina. Itsenäisyyden ajan muutos verrattuna kaukaiseen historiaan on ollut historiallisen suurta ja nopeaa. Yhteiskunta on muuttunut maatalousvaltaisesta maasta modernin tietotekniikan yhteiskunnaksi.

Kehitys oli niin nopeaa, laajaa ja lähes kaikkiin elämän alueisiin liittyvää, että vuonna 1960 huomattava, akateeminen tutkimuslaitos ennusti mitä tapahtuu ihmeelliseen vuoteen 2000 mennessä. Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tehty tutkimus totesi, että millenium vuonna 2000: Ihmiset liikkuvat ilmatyynyaluksilla ja perhehelikoptereilla. Sähkö on niin halpaa, että kulutuksen mittauksesta on luovuttu. Asunnot ovat käytännössä lähes ilmaisia. 70- vuotiaat näyttävät 40- vuotiailta. 90 % kansalaisista nauttii säännöllistä lomapalkkaa. Kaupankäynti tehdään kuvapuhelimilla. Vankiloita ei tarvita koska rikoksen tekeminen ei kannata koska kaikilla on niin paljon varallisuutta.

Tämä oli ennustus vuodesta 2000. Ennustukset eivät ole täyttyneet. Yhteiskuntamme on tänään edelleen kehittyvä ja uusia mahdollisuuksia etsivä. Talouden taantuma johtaa väistämättä uuden etsintään. Yhteiskunta ei ole vain instituutio, laitos, sana tai käsite. Yhteiskunta muodostuu yhdestä ihmisestä. Yksilöstä. Ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia, sisäistä viritystä ja mielialaa ovat kyky uskoa, toivoa ja luottaa.

Samaan aikaan kun huomiota on kiinnitetty ulkonaisiin, tosin usein välttämättömiin asioihin, ja ihmisen ulkonaisen puolen hoitoon on unohdettu kaikkein tärkein. Ihmisen sisäinen hyvinvointi säätelee hänen ulkonaista hyvinvointiaan. Ihminen on levoton ja rauhaton jos hän kiinnittää kaiken huomion vain ulkonaisiin asioihin tai statuksen ylläpitämiseen tai siihen, että hänellä menee paremmin kuin naapurilla, "keep steps with Jones" asenteella, niin kuin englantilaiset sanovat.

Yksinkertaisesti sanottuna: jokainen ihminen tarvitsee tasapainoiseen ja todelliseen elämään hengellisiä, kristillisiä ja kuolemattomia arvoja. Ihmisillä on nykyisin varsin usein kaksoiskansalaisuus tai jopa kolmen maan passi. Taivaan kansalaisuuteen on vain yksi dokumentti. Jeesus sanoi: Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaassa". Vain Jeesus voi antaa rauhan, rakkauden ja siunauksen yhdelle ihmiselle ja koko kansallemme.

Seurakuntamme on vuosikymmenien aikana pitänyt tarjolla elämän sanaa Salon seudulla ja lähetystyön kautta eri puolille maailmaa. Seurakunnan toiminnan runkona on edelleen sunnuntain jumalanpalvelukset, rukoustilaisuudet ja lasten- ja nuorten keskuudessa tehtävä työ. Myös runsaasti muutoksia seurakunnan työssä on tapahtunut. Tuskin kukaan olisi 50 –vuotta sitten ajatellut, että seurakunnan jäsenistössä on 14 eri äidinkieltä tai että sata ihmistä tulee kaksi kertaa kuukaudessa hakemaan ruoka- ja EU –kassit näistä tiloista. Yhteiskunta on edelleen muutoksessa. Olemme keskellä historiaa emmekä aina ymmärrä ympäristömme muutoksia. Raamattu kehottaa kristittyjä ymmärtämään ajan, jossa he elävät.

Kuluneen syksyn suuri tapahtuma oli Berliinin muurin luhistuminen 30 vuotta sitten. Missä oli silloin kun ensimmäisen kerran kuulit uutisen Berliinin muurin murtumisesta? Minä tulin silloin Kokkolan eteläpuolelta, Larsmon lähetyskodista kohti Lappajärveä, jossa sillin perheenä asuimme. Jälleen viikko englannin kielen opiskelusta oli ohi ja viikonloppu oli edessä. Avasin pienen Suzuki –autoni radio. Uutiset alkoivat. Ensimmäinen uutinen oli, että Berliinin muuri on murtunut. Suljin radion sen enempää ajattelematta ja jatkoin matkaa. Vasta kotona havahduin siihen mitä olin kuullut: Berliinin muuri on murtunut! Avasin uudelleen kotimme radion. Kuuntelin tarkasti. Se oli totta: Berliinin muuri on murtunut. Berliinin muurin murtuminen johti Itä-Euroopan yksipuoluejärjestelmien kaatumiseen toinen toisensa jälkeen.

Viimeisenä kaatui Albania, joka oli aikaisemmin julistanut maansa olevan "maailman ensimmäinen ateistinen valtio". Muurin murtumisen ajateltiin muuttavan koko Euroopan ja koko maailman. Kylmä sota päättyisi, ihmiset eläisivät sovussa ja toisiaan kunnioittaen, elintaso parantuisi entisestään, demokratia voimistuisi ja kaikilla olisi hyvä elää. Odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet. Maailmassa on muurin murtumisesta huolimatta sotia, tuskaa, köyhyyttä ja ahdistusta. Euroopassakin kuohuu. Osittain väkivaltaisia mielenosoituksia järjestetään Espanjassa ja Ranskassa. Radikaaliset ainekset lisäävät vaikutustaan Saksassa ja Tanskassa. Etelä-Ruotsissa on turvaton tilanne. Pommiräjähdykset ja jengiväkivalta on lähes jokapäiväistä. Euroopan yleinen suuntaus on, että politiikkaan ja politiikkoihin ei luoteta.

Oikea suunta on kadonnut. Jotakin on unohtunut. Tai oikeammin voi sanoa, että tärkein henkilö on unohtunut. Hän on Jeesus. Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Hän kykenee auttamaan ja muuttamaan ihmisen sisäisen elämän. Ilman Häntä kaikki menee vain huonompaan suuntaan. Ihmisen todellinen arvomaailma ja sisäinen lepo löytyvät vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta uskonyhteydestä Jeesuksen kautta Jumalaan.

Jeesuksen juhlapuhe oli: " Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."

Jeesus antaa sisäisen levon, vapauden ja terveelliset virtaukset.

Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisena minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita".

Hän murtaa muurit ja johdattaa ihmisen todellisuuteen ja vapauteen.

Vuoden 2019 Itsenäisyyspäivän puheen jälkeen maailma on muuttunut. Pysyvästi. Koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Hamas terroristijärjestön ja Israelin välinen sota ja Suomen itärajan kokonaan sulkeutuminen 30.11./ 1.12. keskiyöllä. Elämme historiallista aikaa. Viimeksi Suomen itäraja suljettiin toisessa maailmansodassa.

Muuttumattomana pysyy Jeesus ja hänen rakkautensa kaikkia ihmisiä kohtaan.