Itsenäisyys on juhlimisen arvoinen

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Suomen itsenäisyyspäivä on 6.12. Tänä vuonna päivä on perjantai. Suomi täyttää 107 vuotta. Seurakunnasamme järjestetään jo perinteelliseksi tullut itsenäisyyspäivän juhla 6.12. klo 14. Juhlaan ovat kaikki tervetulleita!

Olemme kiitollisia Jumalalalle, että saamme vapaasti kokoontua itsenäisyyspäivänä ja kiittää Hänen armostansa ja rakkaudestansa, jonka hän on maallemme osoittanut. Olemme kiitollisia myös aikaisimmille sukupolville, jotka ovat tehneet työtä ja pyrkineet kaikin tavoin antamaan nuoremmalle sukupolvelle entistä paremman maan. Erityisesti kiitos kuuluu sotiemme veteraaneille: rintamamiehille, lotille, pikkulotille ja kotirintamalla sodan vuosina ahkeroineille ihmisille.

Itsenäinen valtiomme täyttää 107 vuotta.

Seurakuntamme on toiminut 97 vuotta. Vaikka seurakuntamme juuret ovatkin jo vuodessa 1888, niin seurakuntamme muotoutui itsenäiseksi kymmenen vuotta maamme itsenäisyysjulistuksen jälkeen vuonna 1927. Seurakuntamme vanhin jäsen, 100 vuotta syyskuussa täyttänyt Irja Kuusisto on elämänsä aikana nähnyt maassamme tapahtuneet, suuret muutokset. Emäntäkoulussa Naantalissa hän kävi lottakurssin ja sai lotan arvon. Emäntäkoulun viereiseen, suureen rakennukseen oli jatkosodan aikana perustettu tilapäinen sairaala rintamalla haavoittuneiden hoitoa varten. Seurakuntamme kaikki sodissa palvelleet miehet ja lotat, Irjaa lukuun ottamatta, ovat jo poistuneet keskuudestamme.

Sota-aika oli vaikea seurakuntamme elämässä. Miehet olivat rintamalla ja lähes kaikki kodissa tehtävät työt ja myös seurakunnan työt olivat sisarten harteilla. Talvisota syttyi 30.11.1939. Seurakunnan vastuuta kantavat veljet: Toivo Tinell, Elis Pehkonen ja Rudolf Kaski saivat käskyn lähteä joukkojen kokoamiskeskukseen. Naapurit olivat kiinnostuneita seuraamaan uskovien miesten lähtöä rintamalle. He katselivat salaa mitä tapahtuisi. Rudolf Kaski luki Raamattua. Sen jälkeen perheet ja läheiset polvistuivat ja rukoilivat yhdessä. Miehet lähtivät rauhallisesti Salon asemalle. Hetken odotuksen jälkeen he astuivat muiden kaupungin miesten kanssa Turusta saapuneeseen junaan ja lähtivät kohti itää. Asemalaiturille oli kerääntynyt kaupunkilaisia hyvästelemään. Höyryveturi veti perässään pitkää junaa. Viimeisen vaunun kadotessa näkyvistä uskovat päättivät hiljaisen rukouksensa ja lähtivät vakavina koteihinsa.

Joulukuun puolessavälissä vuonna 1939 Salon ensimmäiset, kolme sankarivainajaa tuotiin rintamalta Salon rautatieasemalle. Yksi heistä oli Rudolf Kaski. Hän kuoli tarkka-ampujan luotiin Muolaan ja Summan välisellä alueella 10. joulukuuta 1939, vain kymmenen päivää talvisodan alkamisen jälkeen.

Sodan jälkeen yhteiskunnassa alkoi rakennusvaihe ja luovutetuilta alueilta tulleen väestön asuttaminen uusille asuinsijoille. Ulkonainen kehitys alkoi edetä Suomessa ja kaikkialla maailmassa suurin ja nopein harppauksin.

Muistan kuinka 21.heinäkuuta 1969 olin isän kanssa Perniön asemalla auttamassa Karjalasta saapunutta leskiäitiä heinänteossa. Heinäpellolla oli kuumaa ja työ oli raskasta. Samana päivänä, kun olin heinäpellolla Neil Armstrong astui kuun pinnalle ja lausui tunnetut sanansa: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel ihmiskunnalle".

Yhteiskuntamme on kehittyvä ja uusia mahdollisuuksia etsivä. Talouden taantuma johtaa väistämättä uuden etsintään. Yhteiskunta ei ole vain instituutio, laitos, sana tai käsite. Yhteiskunta muodostuu yhdestä ihmisestä. Yksilöstä. Ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia, sisäistä viritystä ja mielialaa ovat kyky uskoa, toivoa ja luottaa.

Samaan aikaan kun huomiota on kiinnitetty ulkonaisiin, tosin usein välttämättömiin asioihin, ja ihmisen ulkonaisen puolen hoitoon on unohdettu kaikkein tärkein. Ihmisen sisäinen hyvinvointi säätelee hänen ulkonaista hyvinvointiaan. Ihminen on levoton ja rauhaton jos hän kiinnittää kaiken huomion vain ulkonaisiin asioihin tai statuksen ylläpitämiseen tai siihen, että hänellä menee paremmin kuin naapurilla, "keep steps with Jones" asenteella, niin kuin englantilaiset sanovat.

Yksinkertaisesti sanottuna: jokainen ihminen tarvitsee tasapainoiseen ja todelliseen elämään hengellisiä, kristillisiä ja kuolemattomia arvoja. Ihmisillä on nykyisin varsin usein kaksoiskansalaisuus tai jopa kolmen maan passi. Taivaan kansalaisuuteen on vain yksi dokumentti. Jeesus sanoi: Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaassa". Vain Jeesus voi antaa rauhan, rakkauden ja siunauksen yhdelle ihmiselle ja koko kansallemme.

Seurakuntamme on vuosikymmenien aikana pitänyt tarjolla elämän sanaa Salon seudulla ja lähetystyön kautta eri puolille maailmaa. Seurakunnan toiminnan runkona on edelleen sunnuntain jumalanpalvelukset, rukoustilaisuudet ja lasten- ja nuorten keskuudessa tehtävä työ.

Runsaasti muutoksia seurakunnan työssä on tapahtunut. Tuskin kukaan olisi 50 –vuotta sitten ajatellut, että seurakunnan jäsenistö puhuu 14 eri äidinkieltä tai että yli 200 ihmistä tulee kaksi kertaa kuukaudessa hakemaan ruokakasseja. Heistä puolet ukrainalaisia.

Yhteiskunta on edelleen muutoksessa. Olemme keskellä historiaa emmekä aina käsitä ympäristömme muutoksia. Raamattu kehottaa kristittyjä ymmärtämään ajan, jossa he elävät.

Ajankohtaisia keskusteluja seuratessa tulee väistämättä mieleen, että ihmisiltä on kadonnut oikea suunta. Jotakin on unohtunut. Tai oikeammin voi sanoa, että tärkein henkilö on unohtunut. Hän on Jeesus.

Hän on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Hän kykenee auttamaan ja muuttamaan ihmisen sisäisen elämän. Ilman Häntä kaikki menee vain huonompaan suuntaan. Ihmisen todellinen arvomaailma ja sisäinen lepo löytyvät vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta uskonyhteydestä Jeesuksen kautta Jumalaan.

Jeesuksen juhlapuhe oli: " Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."

Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisena minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita".