Eksynyt lammas

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" Psalmit 23:1

Teksti: Simone Pesonen. Kuva: Eero Ketola

Pieni tarina alkuun..

"Paimen oli paimentamassa lampaitansa. Laumassa oleva pieni lammas ei jaksanut marssia aina eteenpäin seuraavalle laaksolle ja aina vain uudestaan toiselle. Se päätti jäädä samaan paikkaan tällä kertaa, koska ruohoa oli vielä jäljellä jonkin verran. Joten pieni lammas piiloutui, kun paimen lähti lampaiden kanssa matkalle seuraavalle laitumelle (ravitsevan ruohon luokse). Pienen lampaan piiloutumisyritys onnistui ja se innostui kovin. Se pystyi tekemään mitä ikinä tahtoi eikä kukaan ollut määräämässä. Joten lammas nukkui, söi ja otti rennosti koko päivän.

Seuraavana päivänä pieni lammas heräsi ja kutsui vanhempiaan. Se ei muistanut olevansa yksin. Pitkän hiljaisuuden jälkeen vastausta ei ollut kuulunut ja lammas muisti toisten jatkaneen matkaa paimenen kanssa. Pienestä lampaasta tuli surullinen, kun ei ollut seurannut paimenta muiden mukana. Laumassa se ei ollut tuntenut itseään yksinäiseksi, niin kuin se nyt tunsi. Vapaus ei tuntunutkaan enää niin mukavalta, kuin aluksi se oli ajatellut.

Laumansa luona paimen oli varjellut vaaroilta, ohjannut oikeaan suuntaan, hoitanut haavoja tai loukkaantumisia, ruokkinut ja huolehtinut siitä, että ruokaa riitti aina kaikille. Paimen oli hyvin kiltti lampailleen ja pienelle lampaalle tuli ikävä heidän luo.

Pieni lammas päätti etsiä laumansa ja se alkoi seikkailla kivisessä maastossa. Se katsoi ympärilleen ja huomasi olevansa eksyksissä. Pieni lammas panikoi ja vahingossa sen jalka jäi jumiin. Lammas ei tiennyt mitä tehdä. Ikävä lauman luokse ja paimenen turviin kasvoi suuremmaksi. Se määkäisi suuren ääneen, kun katui päätöstään. Yhtäkkiä kuului hiljaista ääntä mäen takaa. Joku kutsui lammasta nimeltä. Lammas nosti päänsä ja kuunteli. Kutsu kuului selvemmin ja lammas tunnisti äänen paimenen ääneksi. Pieni lammas ilostui ja aloitti määkiä. Paimen saapui mäen takaa ja iloissaan huomasi löytäneen kadonneen lampaansa. Paimen päästi lampaan vapaaksi ansasta ja halasi sitä. Pieni lammas pyysi anteeksi lähtemistään ja mielessään päätti tästä lähtien seurata paimenta, sillä paimen tietää parhaiten mikä on parasta sille. Paimen kiitti lampaan löytymisestä Jumalaa ja vei sen kotiin."

Voimme oppia tarinasta monia erilaisia asioita. Montako kertaa me haluamme jäädä paikoillemme eikä siirtyä eteenpäin. Syinä voi olla, että paikka on niin mukava tai olemme väsyneitä tai ajattelemme, että ei aina tarvitse seurata Herraamme, koska emme halua jonkun toimintatapamme muuttuvan. Mukavuusalueella olemisessa on vaarana se, että emme halua kokeilla uusia asioita. Silloin voimme alkaa "paeta" asioita, jotka eivät sisälly mukavuusalueeseemme tai, jotka voivat olla Jumalan suunnitelma/tahto meille. Pelkäämme ehkä haasteita tai epäonnistumista tai raskaita aikoja. Nämä odotukset voivat olla todellisia, kun astumme mukavuusalueelta pois, mutta voimmeko niitä välttääkään elämässä maailmassa.

Kun kaikki on hyvin ja tasaista, tuntuu kuin voisimme pitää meidän elämäämme hallinnassa. Mutta tilanteet muuttuvat usein ja huomaamme nopeasti, että tarvitsemme Jumalaa joka hetki elämässämme. Asiat muuttuvat ja tulee tilanteita, joissa kontrolli on vain Herran käsissä. Hänen seuraamisensa ei tarkoita vain raskaita aikoja ja haasteiden kohtaamista vaan myös rauhan, ilon, rakkauden, varjeluksen, voimistumisen ja tuen saamista Herralta sekä haasteiden käymistä läpi ja voittamista Herran avulla. Käymme läpi koettelemuksia, jotka vahvistavat meitä ja vetävät lähemmäs Jumalaa. Jeesuksessa on toivomme ja pelastuksemme, kalliomme ja turvapaikkamme... Hän on tie, totuus ja elämä. Hän on tie ikuiseen elämään ja Jumalan luo. Hänen lupauksensa kantavat meitä eteenpäin.

Jeesus on myös meidän paimenemme. Hän tietää täsmällisesti, mitä me tarvitsemme ja mikä on meille hyvää. Jumala kutsuu meitä nimeltä (muistatko kun Jumala kutsui temppelissä Samuelia nimeltä). Jeesus haluaa olla meidän kanssamme, koska Hän rakastaa meitä. Jumala on valmistanut kaiken meille ja Hän lupasi olla kanssamme joka päivä, tilanteessa kuin tilanteessa. Voimme siis rohkein mielin seurata Jeesusta, meidän hyvää paimentamme. Raamatussa Jeesus sanoo: "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. (Joh 10:11)" Jeesus on antanut henkensä meidän edestämme, jotta saisimme syntien anteeksiannon ja pääsyn kaikkein pyhimpään, Jumalan luo. Jumalalle yksikin lampaista on hyvin tärkeä. Hän etsii kadonneet ja haluaa johdattaa elämässä. Jos olet poikennut omille teille tai jumittunut samaan paikkaan niin pyydä rukouksessa Jumalalta apua. Hän vahvistaa ja antaa rohkeuden. Hänen kanssaan emme ole koskaan yksin ja Hän pitää meistä huolta.

Jumalan siunausta!