Älkää mistään murehtiko

Teksti: Eero Ketola Kuva: Eero Ketola

Paavali oli uskoontulonsa jälkeen innokas evankeliumin levittäjä. Aikaisemmin hän vainosi Jeesusta, mutta hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Hän on Apostolien tekojen toinen päähenkilö Pietarin kanssa. Paavali kirjoittaa, että hän on ollut Kristuksen tähden usein vankilassa.

Paavali oli vankilassa Kesareassa, Välimeren rantakaupungissa kaksi vuotta. Roomassa hän oli vankilassa kaksi kertaa. Rooman ensimmäisen vankeuden aikana hän kirjoitti niin sanotut vankilakirjeet: Efesolaisille, Filippiläisille, Kolossalaisille ja yksityisluontoisemman kirjeen Filemonille. Rooman ensimmäinen vankeus oli kotiaresti. Hänellä oli oma vuokra-asunto ja hän maksoi itse kulut. Rooman vankeus kesti kaksi vuotta. Vankeus tapahtui noin vuonna 60 jKr. Noin kuuden vuoden kuluttua Paavali joutui uudelleen vankeuteen Roomaan. Nyt hänellä oli täysin erilaiset olosuhteet kuin ensimmäisen Rooman vankeuden aikana. Hänellä oli kylmä ja hänet oli vaikea löytää Roomasta.

Rooman ensimmäisen vankeuden aikana kirjoitutetun ja lähetetyn Filippiläiskirjeen ensimmäisessä luvussa jakeissa 12 - 14 Paavali kirjoittaa tuntemuksistaan ja jakeessa 19 luottamuksestaan rukouksen voimaan.

Paavali oli vakuuttunut siitä, että Jumala kääntää vankeuden ja kahleet evankeliumille menestykseksi.

Paavalilla oli suljetut ovet ja rajoitettu liikkuminen. Hän ei kuitenkaan ollut epätoivoinen, ei katkera Jumalalle, eikä ihmisille. Hän ei syytellyt Jerusalemin suurta neuvostoa eikä Rooman keisaria.

Paavalin tahto oli, että kaikki kirjeen lukijat tietäisivät, että se mitä hänelle on tapahtunut, on tapahtunut evankeliumin menestykseksi. Hän toivoi, että kristityt saisivat tästä rohkaisun.

Paavali on vakuuttunut siitä, että Jumala kykenee kääntää kaiken eduksi evankeliumille. Kaikki edistää ja jouduttaa evankeliumin voittokulkua. Vaikka hän itse on neljän seinän sisällä ja kahleissa niin Jumalan sana ei ollut kahlehdittu.

Paavalin vartijat tiesivät, että hän on Kristuksen tähden kahleissa. Osa keisarin huoneväestä oli jo tullut kristityiksi ja he lähettävät Paavalin vankilasta terveiset Filippin kristityille.

Useat ovat saaneet rohkeutta Paavalin kahleista ja nyt julistavat rohkeasti evankeliumia.

Paavalilla oli aikaa rukoilla, kirjoittaa ja suunnitella ja olla iloisella mielellä. Jumala edistää vankilassa evankeliumin etenemistä. Ilman Paavalin vankeusaikaa Uudessa testamentissa ei olisi Paavalin vankilakirjeitä.

Suljetut, vaikeat elämän tilanteet, eivät merkitse tappiota evankeliumille eivätkä ilon ja luottamuksen menettämistä.

Sosiaalisten kontaktien väheneminen ja sulkeutuminen voi merkitä toisaalla avautumista.

Rukous. Paavali oli vankeudessa, mutta hänen sydämessään olivat kaikki filippin kristityt. Hän rukoili kaikkien puolesta. Hänellä oli aikaa ja mahdollisuus rukoilla. Vankilan muurit ja kahleet eivät voineet estää rukousta. Rukous kuullaan taivaassa ja se vaikuttaa maan päällä. Rukous muuttaa rukoilijan ja auttaa niitä jotka ovat esirukouksen kohteena. Jeesus sanoi: "Rukoilkaa, että saisitte voimaa".

Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä luvussa neljä

" Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä veljet, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää sitä ajatelkaa; ja mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne".